Ei kiva. Tää on jo neljäs päivä kun olen kipeenä. Ääni käheenä, kurkku kipeenä, nokka vuotavana ja välillä kuumettakin. Alkaa mennä hermot ihan totaallisesti, kun parantumisen merkkejä ei näy ja yöllä ei saa nukutuksi. Nukahdan vasta klo 8 aamulla ja saan nukuttua vain 2-4 tuntia. Maanantaina pitäisi olla jo sellaisessa kunnossa, että pääsisi harjoituksiin, mutta saa nyt nähdä, että miten tytön käy.
Ensi viikon keskiviikkona on sitten viimein mun kauan odotettu röntgen aika. Kohta saan siis tietää, että miten käy ton työn kanssa, sillä mun ranteet on todella huonossa kunnossa. Olen valmistunut parturi-kampaajaksi, mutta sitä hommaa tuskin pystyn tekemään. Pitäisi keksiä, mikä olisi sitten se seuraava ammatti. Hankalaa.
No mutta, näin se elämä joskus menee. Turhaa sitä liikaa surkuttelemaan. :) Täytyy vaan osata olla onnellinen siitä, mitä on ja siitä, mitä on mahdollisuus joskus vielä saada. Ihmisellä täytyy olla unelmia. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti