Kurkistus teatterin maailmaan

Kerroinkin jo edellisessä tekstissä, että harrastan näyttelemistä. Nyt ajattelinkin kertoa, että millaisena minä sen koen, miksi pidän siitä ja mitä ylipäätänsä harjoituksissa ja näytöksissä tehdään. Olen siis ollut Turun Kisa-Veikkojen Näyttämöllä nyt reilu vuoden verran. Tieni sinne löysin yhden kaverini kautta, joka on ollut siellä jonkin aikaa. Niinpä menin käymään Rientolassa, jossa harjoitukset ovat ja sainkin jo heti itselleni roolin.

Ensimmäinen näytelmä oli musiikki-näytelmä, jonka nimi oli Caminito-Tango on elämää. Sitä esitettiin keväällä 2012 kymmenen näytöksen verran ja se sai sen verran suosiota, että näytöksiä jatkettiin vielä alku syksystä. Meitä oli iso porukka näyttelemässä. Lisäksi meillä oli siellä bändi soittamassa, tanssijoita tanssimassa tangoa ja Kaarinalainen kuoro.

Näytelmä tapahtumapaikka sijoittui Argentiinan Buenos Airesiin. Näytelmässä nuori tyttö haluaa löytää isänsä, jota hän ei ole tuntenut koko elämänsä aikana. Hän on kysynyt äidiltään, että kuka hänen isänsä on, mutta hän ei ole saanut vastausta. Niinpä tyttö lähtee selvittämään hänen isänsä henkilöllisyyttä ystäviensä avulla. Näytelmässä koettiin monenlaisia tunteita ja romantiikka useammassa sukupolvessa. Lauluja oli paljon ja ne useasti loivat paljon tunnelmia tapahtumiin ja saivat yleisölle kyyneleet silmiin.

Rupesimme harjoittelemaan näytelmää jo syksyllä 2011. Ensin meillä oli lukuharjoituksia. Kävimme ryhmässä läpi repliikkejämme. Pikkuhiljaa rupesimme siirtymään näyttämön puolelle ja hakemaan paikkojamme lavalla. Ohjaajalla oli aina visio, jota me sitten noudatimme. Harjoituksia oli yleensä kahdesta kolmeen kertaan viikossa.

Jotkut päivät meni niin, että harjoittelimme laulujamme ja repliikkejämme ja toisinaan saatoimme erkaantua pieniksi ryhmiksi ja harjoitella esim. tanssiamme tai kohtauksiamme. Harjoitukset saattoivat kestää kahdesta tunnista neljään tuntiin. Illan päätteeksi oli yleensä todella väsynyt olo, mutta itselleni se toi myös hyvän olon tunteen.

Muistan selvästi kun ensi-ilta koitti. Minua jännitti älyttömän paljon. Kädet tärisivät ja tuntui, ettei ääntä tule. Kaikki tsemppasivat toisiaan lavan takana. Odotimme vain, että esirippu nousee ja pääsisimme laulamaan ensimmäisen kappaleen.Kun olen menossa lavelle, huomaan äitini ja isäpuoleni istuvan ihan lähellä lavaa. Olin toivonut,  että he olisivat edes hieman kauempana.

Ensimmäisen laulun jälkeen jään lavalle tanssimaan hitaita toisen näyttelijän kanssa. Kun menemme pois, alan jännittää seuraavaa kohtaa, johon ei ole aikaa kuin viisi minuuttia. Kuulen, kuinka bändi alkaa soittamaan ja minun pitää kulkea ihan lavan etureunaan ja alkaa laulamaan.

Kun kappale loppuu, tunnen adrenaliinin virtaavan. Tiedän, että nyt olen oikeassa paikassa. Kävelen lavan taakse ja kuuntelen, kun yleisö taputtaa. Olo on mahtava. Sitten vaan odotten jännityksen vallassa seuraavia kohtauksiamme muiden näyttelijöiden kanssa.

Tulee väliaika. Viimeinkin saa huokaista helpotuksesta. Ollaan puolessa välissä! Väliajan jälkeen alkaakin se osuus, jota kutsuin itse pyllyn keikutus -osuudeksi. Sitä nimittäin tapahtui siinä  muutamaan otteeseen. Itseäni ainakin nolotti hieman... Ainakin silloin, kuin tuttuja oli katsomassa...

Lavalla on kuuma ja väsymys alkaa jo tuntumaan. Kun näytelmä loppuu ja kumarrukset on kumarrettu, olo on todella mahtava! Kaikki ovat tehneet parhaansa ja ansaitsevatkin alakerrassa odottavat pienet kekkerit.
Sama toistuikin sitten lähes joka sunnuntai seuraavien näytöksien aikana.

Se mitä näytteleminen antaa minulle on voima ja itseluottamus. Pääsen tekemään asioita, joista nautin. Saan uusia ystäviä ja paljon uusia kokemuksia. Pääsen irtaantumaan siitä tavallisesta arjesta. Tunnen kuuluvani johonkin ja tiedän olevani hyvä siinä, mitä teen.

Tällä hetkellä olen mukana yhdessä draama näytelmässä, mutta siitä kerron lisää sitten myöhemmin. Nyt aikaa menee paljon harjoituksiin, sillä ensi-ilta on jo 24.2. Toivottavasti monet teistä tulevat katsomaan, millainen näytelmä on kyseessä!

Tässä tulikin paljon tekstiä, mutta toivon, että jaksoitte sen lukea. :)